Perinnepeite kasvivärjätyistä villalangoista

Kevät on opiskelijalle kiireistä (ellei jopa kiireisintä) aikaa - sen jo tiesinkin. Koulutyöt painavat nyt päälle kun eräpäivät lähestyvät. Uutta ei ole ehtinyt syntyä ja aika on kortilla. Kohta kuitenkin helpottaa... ;)

Tässä artesaaniopintojen aikana kutomani perinnepeite. Sidoksena lavennettu kudekuviollinen eli suoraruutuinen raanu. Loimi merseroitua puuvillaa. Kuviokuteena villalankaa ja pohjakuteena (loimessakin käytettyä) puuvillalankaa.

 

Perinnepeiton kutomiseen käytin jo aikaisemmin syksyllä kasvivärjäämiäni villalankoja. Värjäsin lankoja muun muassa kahvilla, sipulinkuorilla ja punaisella teellä sekä kuusenkävyillä. Kasvivärjättyjen lankojen sävymaailma ei ole mielestäni kaunein mahdollinen, mutta peitteestä tuli silti yllättävän kaunis.

 Peite kokonaisuudessaan.

Askartelua

Olipa piristävää huomata, että muutama ihminen, (joiden kätten töitä suuresti arvostan) olivat löytäneet blogisivustoni ja jättäneet kommentin. Teen tätä suurelta osin itseäni ja tekemisieni dokumentointia varten, mutta palaute (varsinkin positiivinen) ilahduttaa aina. En aio kertoa elämästäni ja siihen liittyvistä tapahtumista tässä blogissa, sillä räiskyvä ja vahva persoonallisuuteni saa mielestäni muutenkin välillä ihan liikaa huomiota. Haluan keskittyä olennaiseen ja minulle tärkeimpään asiaan - käsillä tekemiseen ja itsensä toteuttamiseen. Kiitos silti lukijoille ja seuraajille!

 

Tässä oma versioni viinipullonkorkkiaskartelusta. Tämä on jo "vanha juttu", mutta aina niin tyylikäs ja käytännöllinen. Toinen, neliönmallinen, komeilee äitini keittiössä. Pannunalunen on Eri-keeperillä koottu ja juuttinarulla koristeltu. Huom! Korkit eivät ole omiani, itse en edes juo punaviiniä. :)

Jokainen on varmasti tuunannut näitä Ikean peilejä kyllästymiseen asti - joten pitihän minunkin. Olen tulostanut kuvat lemmikeistäni ja siirtänyt ne decoupage- tekniikalla kehysten pintaan. Näissä kehyksissä komeilee karvainen soturiprinsessani Aloona...

 ... ja tässä siskoksista "hitaampi" ja unisempi, Evita.

Kehysryijyjä tuli tehtyä ollessani artesaaniopintojen ensimmäisen vuoden työharjoittelussa käsityökeskuksessa. Originaali versio on kuluneen vaalea, itse miellyin tähän vaaleanpuna-valko-ruskea- väritykseen. Mielikuvitusta käyttämällä jokainen saa omanlaisensa ja -näköisensä kaiverrusmallin ja värin.

Pohja on mdf- levyä. Siihen kaiverretaan haluttu kuvio, jonka jälkeen kehykset maalataan. Jos haluaa jäljitellä kulunutta pintaa, maalikerros saa olla ohuempi. Kuivunutta maalipintaa voi myös hangata hiekkapaperilla. Paperinaruryijy punotaan ryijypohjaan, joka asetetaan lopuksi kehyksen keskelle. Työn taakse niitataan taustalevy ja kiinnitetään ripustuslenkit.

Virkattuja pikkuliinoja

Näitä osaa varmaan jokainen perussilmukat hallitseva käsityöläinen virkata - minäkin. Liinoja on helppo ja mukava tehdä, mutta ohjetta täytyy seurata tarkkaan virheiden välttämiseksi. En ole tärkännyt enkä pingottanut valmiita töitä.

Tämä on virkattu Novitan Tennessee- langasta (100% merseroitua puuvillaa). Malli tsekkiläisestä Robótki Reczne- virkkauslehdestä.

 Lähikuvaa.

 Liina on virkattu aniliininpunaisesta kalalangasta (100% puuvillaa).

 Pintaa lähempää.

Tässä liinassa olen käyttänyt Tekstiiliteollisuuden Bockens rohdinlankaa (100% pellavaa). Lanka ei ole varsinaisesti tarkoitettu virkkaukseen, mutta sitä oli jäänyt sopiva määrä yli jostakin kudontatyöstä ja päätin hyödyntää sen. Pellava materiaalina tekee liinasta mukavan jämäkän eikä tuotosta ole edes tarpeen tärkätä.

Kaunista ja herkkää.

Kaulahuiveja

Tykkään tehdä kaulahuiveja, mutta arkielämässä en kuitenkaan käytä niitä. Minulle huivi kuuluu vain välttämättömänä asusteena talvikauteen tai lämmikkeeksi kaula- ja hartiaseudulle kipeänä ollessa. Ja silloin suosin kuohkeita, laadukkaita, pehmeitä ja erittäin lämpimiä huiveja. Nämä kaksi kaulahuivia ovat ehdottomia suosikkejani.

Tämän huivin olen neulonut valkoisesta (7 veljestä) langasta, 6mm puikoilla ja (kuuma)värjännyt sen valmiina Remazol Türkisblau G- reaktiivivärillä. Malli on peräisin Pitsilised koekirjad nimisestä kirjasta, joka löytyi äitini kirjahyllystä. (Lehismets, Leili 1978. Pitsilised koekirjad. Valgus, Tallinn.) Mallin numero 130, sivuilta 79 ja 140. Tämän huivin kaivan kaapista vuosi vuoden jälkeen aina uudelleen.

 Tässä näkyy pintaa lähempää kuvattuna.

Toinen suosikkini on neulottu Kotikullan Pehmoinen- langasta (100% akryyliä). Materiaalivalinta ei ole paras mahdollinen, mutta tein tämän kokeilumielessä vain nähdäkseni miltä kyseinen neulemalli näyttää ja käytin tekemiseen ensimmäisen käteen osuvan lankakerän. Nyt olenkin tykästynyt huiviin kovasti. Malli on peräisin norjan färsaarilta ja ohjeen löysin Taito- lehden (1/2012) sivulta 46. Innostuin kirjoituksesta niin, että halusin ehdottomasti testata ohjetta - pidän helpoista, mutta näyttävistä malleista.

 Lähikuva huivista.

Pintaa venytettynä.

Paperiaskartelua ja lasitöitä

 

Tässä työn alla paperinarusta virkattu hohde- pöytäkoriste, johon upotetaan valot ja pujotetaan "terälehtiä". Johdot piilotetaan lopuksi taustakankaan alle, jotta työstä tulee siisti. Väriyhdistelmä on yksi ikisuosikeistani.

Olen tehnyt pari kappaletta origamikukkapalloja. Yhteen kukkaan tarvitaan viisi terälehteä. ja yhteen palloon menee kaksitoista kukkaa. Näyttävä ja erittäin kaunis koriste-esine.

Vaalenpunainen kukkapallo on suurempi ja siihen on upotettu valosarja, jossa on 40 led-lamppua. Upea näky pimeinä talvi-iltoina. Olen myös käyttänyt tätä yövalona lapseni huoneessa.

Kuvissa näkyy keramiikkauunissa litistettyjä lasisia viinipulloja, joihin on jälkeenpäin liimattu koristeita. Vain mielikuvitus on rajana, joten mahdollisuuksia riittää. Nämä olen tehnyt aikoinani artesaaniopintojen toisen vuoden työssäoppimisjaksolla, itselläni kun ei ole sulatukseen vaadittavaa uunia.

Möbius-huivi

Pidän erityisesti merinovillalangoista niiden silkinpehmeän tunnun vuoksi. Kaulahuivissa tämä on ehdottomasti paras ja minulle mieluisin langanlaatu. Tämän möbius-huivin olen neulonut Lanett superwash merinolangasta yhdistämällä tummanharmaata (1088) ja pinkkiä (4517). Möbius on mielenkiintoinen kaulahuivi, sillä sitä ei neulota tasona. Huivi on neulottu yhtenä kappaleena, pyöröpuikoilla (5,5 ja 120cm) ja sen aloituskohta on keskellä. Hankala selittää, katsokaa video.

 

Tämä on siis perinteinen tuubihuivi, jonka voi kietoa kaulaan, harteille tai hupuksi. Huivi on neulottu ainaoikein-neuleena, 7 kerrosta oikein, käännös ja taas 7 kerrosta oikein jne.

Tässä vielä pintaa lähempää kuvattuna. Ihanan pehmeä ja lämmin huivi, jota on erinomaisen mukava tehdä.

Mattojuttu

Löysin arkistojen kätköstä vielä muutaman kuvan matoista, jotka olen tehnyt ammattikouluaikana (opiskellessani artesaaniksi).

Tämä matto on tehty paineilmakangaspuilla. Matto on noin 220cm leveä ja 260cm pitkä, loimena pellavanvärinen kalalanka. Kuteena ruskeaa trikookudetta ja valkoista paperinarua. Kuvassa poseeraa toinen kissani, Evita. Matto koristaa nykyään veljeni lattiaa.

Toinen matto on perinteinen räsymatto, jossa on kuteena trikoota ja räsyä, loimi valkoista kalalankaa. Sidoksena perinteinen palttina ja kudottu kolmella sukkulalla. Maton mitat ovat 120 x 230 cm. Tämä komeilee meidän eteisaulassa ja on parhaimpia mattoja mitä minulla on ollut. Ei pölyä, on helppo puhdistaa, ei sähköisty eikä lika näy.

Sukkia

Villasukkia on tullut neulottua yhdet jos toisetkin parit sekä itselle, jälkikasvulle että läheisille. Yläasteen seitsemännellä luokalla neuloin muistaakseni ihan ensimmäisen sukkaparini, jonka jälkeen innostus jotenkin lopahti ja sukkien neulontaan tuli vuosien tauko. (Kaulahuiveja, pipoja, vauvannuttuja, lapasia ym. on kyllä tullut tehtyä). Nykyään olen taas kunnostautunut sillä saralla. Sukkia on rentouttava tehdä, ne valmistuvat nopeasti ja niille on aina tarvetta. Kun on neulonut useamman parin, ei tarvitse aina seurata ohjettakaan vaan muistaa jo ulkoa miten mikäkin kavennus tehtiin jne.

Tässä työn alla sukkapari lapselleni, ihan perusohjeen mukaan. Lankana Pirkanmaan kotityön vahva Pirkka-lanka, joka on 100% villaa. Väri nro 101 (luonnonvalkoinen), tex 285x2, jonka olen värjännyt Sandolanin Echtviolett P-3RL sävyllä. Tummemman violetin värinumeroa en muista, mutta kyseessä siis samainen vahva Pirkka-lanka.

Nämä sukat ovat olleet jo kovassa käytössä. Ruskea-vaaleanpunaiset on neulottu Merino Gold (60% merinovillaa, 40% akryylia) langasta, joka on viime kesän Karnalux- reissun tuomisia Virosta. Vaaleanpuna-harmaat sukat on neulottu harmaasta (värinro 043) 7 veljestä langasta (75% villaa, 25% polyamidia), jonka seurana on vaaleanpunaista (039) Merino Goldia.

Siniset sukat on neulottu 7 veljestä langasta. Ruskea-valkoisissa on luonnonvalkoista (010) 7 veljestä lankaa yhdistettynä ruskeaan Merino Goldiin. Ruskea-valkoiset ovat ihanan lämpöiset ja ahkerassa käytössä iltaisin.

Vaaleanvioletit sukat olen neulonut  Hääräämö-blogin ohjeen mukaan. Niistä tuli mielestäni erittäin nätit ja aion käyttää kyseistä ohjetta jatkossakin. Lankana ikivanha Jussi (vastaa 7 veljestä), jossa on 75% villaa ja 25% polyamidia.

Tässä vielä lähikuvaa sukanvarresta.

Silkkivillahuivi

Perjantaina kudoin kauniin ja lämpöisen silkkivillahuivin. Loimi on 100%:sta villaa, Schoellerin valkoista Sport Lodenia (Nm 28/2). Loimen tiheys on 12 lankaa/cm ja leveys noin 25 cm. Kuteena silkkilankaa. Sidoksena 16-vartinen raesidos, johon päädyin eri kokeilujen kautta.

Huivista tuli erittäin pehmeä ja se valmistui nopeasti tietokoneohjatuilla kangaspuilla. Ajattelin lähettää sen viroon syntymäpäivälahjaksi tädilleni.

Lopulta sain myös taulut maalattua. Aiheena siis kuvasarja joistakin seuraavista kategorioiosta:

1. Dionyysinen - pyrkimys vapauttaa ja ilmaista omia tunteita, nautinnot, rentoutuneisuus, emotionaalinen lämpö, ”letting things happen”
riippuvuus: ihminen on riippuvainen ympäröivästä sosiaalisesta ja fyysisestä maailmasta, ominaista vastaanottavuus, rentoutuneisuus, emotionaalinen lämpö.

2. Prometheinen koostuu aktiivisista pyrkimyksistä muuttaa ympäröivää maailmaa, raha, teknologia
vallitsevuus: pyrkimys hallita tilannetta, elää maailmassa joka on kontrolloitavissa, jossa voidaan
saada aikaan muutoksia, ”making things happen”

3. Buddhalainen ilmentää pyrkimystä säädellä itseään ja omia tarpeitaan tietoisuus itsestä, ”watching things happen”
luopuminen: ei valtaa eikä mukavuudenhalua vaan tietoisuus itsestä, itsensä tutkiminen ja suojeleminen, pääpaino havaitsemisessa.

(lähteenä: Teija Mikkola . Muuttuvat arvot ja uusi keskiluokka. Hgin yliopisto 2003 sekä
Morris, Charles W. Writings on the General Theory of Signs. Volume 16 in
"Approaches to Semiotics," Thomas A. Sebeok, editor. The Hague: Mouton, 1971.)